Raakaravinnon osuus koirien ruokinnassa

Aloitin koiraneuvolan pitämisen Hoitotupa Apilassa kesällä 1994. Parin vuoden aikana mielessäni kehittyi ajatus tutkimuksen tekemisestä koirien ruokintatottumuksista ja niiden yhteydestä koirilla esiintyviin vaivoihin. Ravinto on koirien terveyteen vaikuttava muuttuva tekijä. Koirien pidossa ja hoidossa viimeisen kymmenen vuoden aikana on suuri muutos tapahtunut koirien ruokinnassa. Tehdasvalmisteiset ruoat ovat vallanneet koirien "ruokapöydän". Samalla lisäaineiden päivittäinen saanti on noussut ja tuoreen, käsittelemättömän ravinnon saanti on vähentynyt, useilta koirilta loppunut kokonaan.

Vuoden 1996 aikana tein kyselyn koirilla esiintyvistä vaivoista ja koirien ravinnosta. Kohderyhmäksi valitsin noutajat. Kyselylomakkeita jaettiin satunnaisesti koirien omistajille näyttelyissä, koiratapahtumissa ja yhden Kihara-lehden mukana. Vastauksia sain 79:stä eri ikäisestä koirasta. Koirien omistajat vastasivat koirien terveydentilaa ja ruokatottumuksia koskeviin kysymyksiin tavallisen maalaisen tietämyksellä, ei lääketieteellisen tietämyksen perusteella. Koirien vointia ja ravintoaineiden vaikutuksia arvioitiin koiran luonnollisessa elinympäristössä, ei laboratorio-oloissa. Mielestäni se antaa todellisen kuvan koiran elämää vaivaavista ongelmista. Toivon, että koirat hyötyvät tämän tutkielman tuloksista ja että tulokset auttavat arvioimaan, tarkastelemaan ja hoitamaan sairauksia ja häiriöitä, jotka voivat olla vääränlaisen tai puutteellisen ravinnon aiheuttamia, eikä pelkästään perimän aiheuttamaa terveyden heikkenemistä. Rotukohtainen jakauma tutkimusaineistossa on esitetty kuvassa 1.

Kuva 1. Koirarotujen prosentuaalinen osuus tutkimusryhmästä.

Koirien yleisimmät vaivat

Erilaisista toistuvista vaivoista kärsi 45 koiraa, mikä on 57 % kyselyyn vastanneista. Samalla koiralla oli yleensä useita eri vaivoja.

Tutkimuksen mukaan yleisimmin koiria vaivaavat erilaiset käytöshäiriöt. Yhteensä 38 %:lla koirista oli käytöshäiriöitä. Ilmenemismuodot olivat yliseksuaalisuus, yliaktiivisuus, stressiherkkyys, sopeutumattomuus, huono keskittymiskyky, aggressiivisuus, apaattisuus, masentuneisuus, arkuus, ulosteiden syönti.

Toistuvista vaivoista toiseksi yleisin oli anaalirauhasvaivat (27 %). Kolmanneksi eniten oli korvatulehduksia (22 %), neljänneksi eniten iho-ongelmia, kutinaa (20 %) ja hilsehtimistä (20 %). Viidenneksi yleisin vaiva oli silmätulehdukset (18 %), kuudenneksi ruokahaluttomuus (16 %). Ihottumista kärsi 11 % koirista. Oksentelua, ontumista, valeraskauksia oli jokaista 9 %:lla koirista. Jatkuvaa karvanlähtöä ja toistuvaa ripulointia oli 7 %:lla koirista. Sydänsairaus oli 4 %:lla koirista, samoin epilepsia. Kohtaan muita vaivoja olivat vastanneet kirjoittaneet mm. kuiva karva, yskää, massattomuutta, kilpirauhasen vajaatoimintaa, eturauhasvaivoja, monorkismi.

Kuva 2. Koirien yleisimmät vaivat.

Erilaiset käytöshäiriöt nousivat koirien suurimmaksi ongelmaksi. Anaalirauhasvaivat olivat toiseksi yleisin vaiva tutkimukseen osallistuneilla koirilla. - Mikä näitä kahta eri päissä olevaa vaivaa yhdistää? - Usein koirien käytöshäiriöt liittyvät yhteen urogeni-taalialueen ongelmien kanssa, ilmeten mm. yliseksuaalisena käytöksenä, merkkailuna virtsalla, kutinana peräaukon ympärillä, hännän juuressa, anaalirauhasten tienoilla. Näille yhdesä kulkeville oirehdinnoille, käytöshäiriöille, anaalirauhasvaivoille ja anaalirau-hastyyppisille vaivoille, löytyy neurologinen ja soluaineenvaihduntaan liittyvä selitys. Tiedetään, että koira ilmaisee näyttävästi tunnetilojaan hännän liikkeillä ja asennoilla. Aivoista, tunne-elämän säätelykeskuksesta, aivojen limbisestä järjestelmästä on yhteys lantion alueelle hännän juureen, peräsuoleen, virtsarakkoon ja sukuelimiin kymmenennen aivohermon, vaguksen kautta (H E Evans 1993). Aivot kommunikoivat myös suoraan eri solujen kanssa. Erilaiset lisäaineet ja raskasmetallit häiritsevät hermoston toimintaa ja soluaineenvaihduntaa. Voidaankin kysyä, onko mahdollista, että lisäaineiden ylirasittama koira oirehtii käyttäytymishäiriöinä ja /tai yhdessä anaalirauhasvaivojen kanssa?

Lääketieteen isä, Hippokrates, on sanonut, että ihminen on sitä, mitä hän syö. Ravinto on ihmisen terveyden perusta. Vääränlainen ruoka voi myös aiheuttaa vaivoja. Tutkimuksissa on todettu, että varsinkin ravinnon sisältämät lisäaineet pahentavat tai lisäävät oireita, vaikka eivät aiheuta suoraan allergiaa. Jotkut lisäaineet aiheuttavat nokkosihottumaa eli urtikariaa, ihon punoitusta ja turvotusta eli angioödemaa. Angioödema on urtikariamuoto, jossa iho on selvästi enemmän ja syvemmältä turvoksissa. Keinotekoisten väri- ja lisäaineiden on havaittu lisäävän lasten oppimis- ja käytöshäiriöitä, kuten ärtyneisyyttä, impulsiivisuutta, levottomuutta, univaikeuksia, lyhytjännitteisyyttä, epäsosiaalisuutta ja jopa aggressiivisuutta (Lähteenmäki, Nuutinen & Parkkinen 1996).

takaisin ylös

Vaivoja aiheuttavat ruoka-aineet

Kyselyssä pyydettiin vastaajia rastittamaan ne ruoka-aineet, jotka aiheuttavat vaivoja koiralle tai jolle koira on allerginen. Suurimmaksi vaivojen/allergian aiheuttajaksi vastaajat olivat merkinneet täysravinnot, kuivamuonat, joista sai vaivoja 31 % koirista. Toiseksi eniten vaivoja aiheuttivat maitotaloustuotteet (18 %), joista pahimpana mainittiin maito. Kolmanneksi eniten vaivoja tuli koiranmakkaroista (15 %). Purkkiruoat aiheuttivat neljänneksi eniten vaivoja ja viljoista vehnä, 13 %:lle molemmat. Kala aiheutti vaivoja 11 %:lle koirista. Maissista tuli vaivoja 6 %:lle ja naudan, lampaan, sian, kanan lihasta jokaisesta 4 %:lle vaivoja. Riisi ja soija aiheuttivat vaivoja 4 %:lle ja ohra, ruis, hirssi ja tattari 2 %:lle koirista. Kaura ei aiheuttanut vaivoja kenellekään tutkimukseen vastanneista.

Kuva 3. Ruoka-aineet, jotka aiheuttivat koirille vaivoja.

Tässä tutkielmassa tuli esille täysravintojen, kuivamuonien aiheuttavan eniten vaivoja koirille. Tehdasvalmisteiset ruoat sisältävät lisäaineita sen mukaan minkälaisesta ja missä maassa kasvatetusta raaka-aineesta ruoka on valmistettu. Ruoan sisältämä lisäainemäärä ei riipu pelkästään valmistusvaiheessa käytettyjen aineiden määrästä. Lisäaineiden lähteitä ravinnon lisäksi koirilla ovat erilaiset lääkkeet ja rokotteet, joissa adjuvanttina on yleensä alumiinihydroksidi. Adjuvantit voivat aiheuttaa paikallisen ihoärsytyksen pistoskohtaan, jopa ajoksen muodostamisen (Pearson, Dhein & Gorham, 1986). Viitteitä alumiinin myrkyllisyydestä saatiin 1940-luvulla, jolloin todettiin, että ruiskeina annettu alumiini aiheuttaa eläimissä hermoston toiminnan häiriöitä ja keskushermostovaurioita (Kuosmanen 1991). Koska rokotukset ovat pakollisia, jos aikoo koiransa kanssa osallistua näyttelyihin, kokeisiin tai koiratapahtumiin, lisäaineiden saannin vähentämiseksi olisi huomio kohdistettava päivittäiseen ravintoon. Järkevintä on antaa koiralle mahdollisimman vähän lisäaineita sisältävää ruokaa. Tutkielman tulosten perusteella näyttää siltä, että lisäaineet aiheuttanevat samantapaisia oirehdintoja koirille kuin on todettu aiheuttavan lapsillekin, käytöshäiriöitä. Kun em. häiriö koiralla jatkuu riittävän pitkään, se voi somatisoitua ja aiheuttaa fyysisen sairauden esim. anaalirauhasvaivoja tai korvatulehduksen. Tutkielmassa tuli esille, että korvatulehdukset olivat koirien kolmanneksi yleisin vaiva. Perinteisissä luontaishoidoissa tiedetään parillisten elinten sairauksien kuuluvan yhteen tunne-elämän ja sosiaalisten kontaktien häiriöiden kanssa. Nämä em. häiriöt voivat johtua lisäaineiden aiheuttamasta aivojen soluaineenvaihdunnan häiriöistä.

Varsinaisista ruoka-aineista maito ja vehnä nousivat suurimmiksi vaivojen aiheuttajiksi. Maitosokerin imeytymishäiriö on yleistynyt myös ihmisten keskuudessa viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kokemukseni mukaan usein sellaiset henkilöt, jotka saavat oireita pastoroidusta ja homogenisoidusta maidosta, eivät oirehdi mitenkään, kun maito on ns. navettamaitoa, jota ei ole käsitelty. Näin voi olla myös koirien kohdalla. Hapanmaitotuotteita koirat yleensä sietävät hyvin.

Viljoista vehnä aiheuttaa ongelmia monille koirille. Koiraeläimet luonnossa eivät juuri syö kypsennettyjä hiilihydraatteja. Kuivamuonien yleistyneen käytön myötä on kehittynyt koirille vehnää kohtaan huono sietokyky, koska suurimmaksi osaksi kuivamuonat sisältävät vehnää. Myös maissin käyttö kuivamuonissa on ollut yleistä. Tämän tutkielman mukaan maissi on toinen yleisimmin koirille vaivoja aiheuttava viljalaji. Näiden kahden viljan aiheuttamien ruoka-aineyliherkkyyksien vuoksi alettiin valmistaa riisipohjaisia koiranmuonia. Riisiä pidettiin neutraalina viljana, jota koirat sietävät hyvin - mutta nyt on myös riisille allergisia koiria. Hiilihydraattien osuus kuivamuonissa on suuri. Muonan koostumus on päinvastainen verrattuna siihen, mitä koiraeläimet mm. susi ja kettu luonnossa syövät (Siivonen, Pulliainen, Lampio 1972). Edellä kerrotusta voikin päätellä, että myös liian suuret hiilihydraattimäärät aiheuttanevat vaivoja koirille.

Ravintoaineallergioiden kehittymismahdollisuus on suuri silloin, kun suoliston limakalvo on erilaisten infektioiden ja lääkitysten, lisäaineiden tai vääränlaisen ravinnon vuoksi vaurioitunut. Suoliston normaali bakteerikanta on silloin muuttunut. Ravintoaineet pääsevät imeytymään verenkiertoon liian suurina molekyyleinä. Elimistö alkaa kehittää vasta-aineita ja saadaan positiivisia allergiatestituloksia. Hoito tällaisissa tapauksissa pitäisi kohdistaa suolistoflooran, limakalvon ja koko ruoansulatuskanavan hoitamiseen ja imeytymisen parantamiseen, eikä vain ruoka-aineen eliminointiin ruokavaliosta, koska sallittujen aineiden valikoima voi jäädä kovin suppeaksi, utopistiseksi. Jos ravintoaineiden imeytyminen on ollut pitkään alentunut, koira tarvitsee ruokaansa elimistön tasapainoon saattamiseksi usein myös rasvahappo-, vitamiini- tai hivenainelisän.

takaisin ylös

Koirien mieluisin ruoka

Kysymykseen mitä koirasi syö mieluiten, olivat vastaajat kirjoittaneet vapaamuotoisesti koiriensa ruokamieltymyksistä. Eniten esiintyi ympäripyöreä, paljon kertova ilmaisu: kaikkea. Seuraavana tarkennuksena mieluisimmasta ruoasta oli liha, sitten kotiruoka yleensä, teurasjätteet, leipä, kala, puuro-lihaseos, juusto. Joku koirista piti hedelmistä. Kolme koiraa 79:stä söi mieluiten kuivamuonaa.

Raakaravinnon osuus koirien ruokinnassa 2

Koirien mieluisin ruoka-aine omistajien antamien tietojen mukaan oli liha. Kyselyyn osallistuneilta tiedusteltiin myös missä määrin heidän koiransa saavat raakaa eläinkunnan ravintoa ja raakaa eläinrasvaa. Miten yleistä on raa'an eläinkunnasta peräisin olevan ravinnon ja raa'an käsittelemättömän eläinrasvan antaminen koirille ja mitä vaikutuksia omistajat ovat koirissaan havainneet antaessaan niille raakaa ravintoa?

Kysymykseen kuinka usein koirasi saa raakaa lihaa, sisäelimiä tai muuta eläinkunnasta peräisin olevaa raakaa ravintoa, vastauksia saatiin seuraavasti. Edellä mainittua ravintoa kyselyyn osallistuneista koirista sai päivittäin 17 %, 2-4 kertaa viikossa 23 %, joskus tai ei koskaan 60 %. Yhden koiran kohdalla ei ollut tietoa.

Kuva 4. Kuinka usein koirat saivat raakaa lihaa, sisäelimiä tms.

Kasvisöljyjen lisäämistä koirien ruokaan suositellaan ja niitä käytetään yleisesti viitaten niiden terveellisyyteen myös ihmisten ravinnossa. Kuitenkin tuoreet, kuumentamattomat eläinrasvat ovat eläinkunnasta ravintonsa saaville koiraeläimille yksi tärkeä ravintolähde.

Kysymykseen kuinka usein koirasi saa raakaa kuumentamatonta eläinrasvaa (läskiä, ihraa, voita, kalarasvaa) oli vastattu seuraavasti. Raakaa kuumentamatonta eläinrasvaa sai koirista päivittäin 8 %, 2-4- kertaa viikossa 16 %, joskus tai ei koskaan yhteensä 57 %. Viidentoista koiran kohdalla ei ollut tietoa merkitty (19 %).

Voi kuitenkin olettaa useamman koiran saavan raakoja rasvoja ns. piilorasvana silloin kun koira yleensä saa raakaa lihaa tms. mutta rasvan osuus ravinnosta ei ilmeisesti nouse silloin kovin suureksi (kts. Kuva 4).

takaisin ylös

Raakaravinnon vaikutukset koirien vointiin

Kyselyssä haastatellut koirien omistajat olivat tehneet muutoksia koiriensa ruokinnassa, koska koirat eivät olleet voineet hyvin. Niillä oli ollut vaihtelevasti artikkelin alussa esille tulleita vaivoja (kts. Kuva 2). Ruokinnan muutos oli tehty lisäämällä raakaa eläinkunnasta peräisin olevaa ravintoa koiran ruokaan joko kuivamuonan tai kotona valmistetun ruoan lisänä.

Koirissaan havaitsemista muutoksista raakaravinnon mukaanottamisen jälkeen kyselyyn vastanneet kirjoittivat vapaamuotoisesti. Omistajien mielestä ravinnon muutos näkyi eniten turkin ja ihon parempana kuntona ja viisi ilmoitti koiran ihottuman hävinneen eläinrasvan lisäämisellä ravintoon. Ulostemäärät olivat pienentyneet ja ulosteet olivat tummempia kuin aikaisemmin. Vatsantoiminta oli parantunut, ripulia harvemmin ja anaalirauhasvaivat olivat poistuneet joiltakin kokonaan. Myös koiran tarvitsema ruokamäärä oli pienentynyt. Raakaravinnon lisäämisellä koirien ruokahalu oli tullut paremmaksi, koirat olivat saaneet massaa, lihoneet ja eräs vastaajista kirjoitti, että myös vanha koira sai takaisin menettämiään lihaksia. Rasitustilanteissa suuren energiatarpeen tyydytti eläinrasva, ei kasvisrasva. Lisäksi mainittiin, että raakaravintoa antamalla koiran kasvu oli tasaista, vastustuskyky parempi ja koira virkistyi. Muutamat vastaajista olivat kirjoittaneet koiran käyttäytymisessä tapahtuneista muutoksista. Havainnoissa mainittiin, että koira on rauhallisempi ja iloisempi. Aggressiivinen ja yliseksuaalinen käytös oli vähentynyt.

Tutkielmassa tuli esille myös muutamia koiria, joille erilaiset lihat ja sisäelimet aiheuttivat vaivoja. Kokemukseni mukaan eläinkunnasta peräisin oleva ravintoaine esim. liha, joka aiheuttaa vaivoja koirille käsiteltynä/kypsennettynä, ei aiheuta vaivoja raakana eli alkuperäisessä käsittelemättömässä muodossaan.

Ravinto on ihmisen ja myös koiran terveyden perusta. Nykyään koirien pääasiallinen ravinto on tehdasvalmisteista ruokaa, usein kuivamuonaa, joka sisältää vaihtelevat määrät lisäaineita ja paljon hiilihydraatteja. Syödessään pelkästään kuivamuonaa koira ei saa kuumentamattomia rasvoja ja ravintoaineita. Se ei saa ruoan sulattamiseksi entsyymi- ja bakteeritoimintaa vahvistavia aineita ravinnon mukana. Koiraeläimille tyypillinen ravinto puuttuu suurimmalta osalta koirista. Tämän tutkielman mukaan 60 % koirista ei saanut raakaa ravintoa juuri koskaan. Raakaravinto on tärkeä meille ihmisillekin, jotta pysyisimme terveinä. Ihmisellä raakaravinto koostuu hedelmistä, marjoista ja vihanneksista, kun taas koiraeläimillä raakaravinto tulee luonnollisesti eläinkunnasta. Tutkielmassa ne 31 koiran omistajat, jotka antoivat päivittäin tai 2-4 kertaa viikossa raakaa eläinrasvaa, lihaa, sisäelimiä tai muuta eläinkunnasta peräisin olevaa raakaa ravintoa koirilleen, toivat kyselylomakkeisiin kirjoitetuilla havainnoillaan selkeästi esille sen, että raakaravinnon lisääminen koirien ruokaan sai aikaan positiivisia muutoksia niiden voinnissa - jopa vaivojen häviämisen. Tämä tutkimustulos herätti mielenkiinnon koiran terveydentilaan vaikuttavan ravinnon vieläkin tarkempaan tutkimiseen.

takaisin ylös

Koirien ruokintaohjeiden tiedonkulkureitit

Koirien ruokintaa koskevia ohjeita ja neuvoja kyselyyn osallistuneet olivat saaneet kuvassa 5 esitetyn pylväsdiagrammin mukaan.

Kyselyssä tiedustelin kasvattajan luona tapahtuvasta pentuajan ruokinnasta. Vastauksia tähän kohtaan sain vain kahdelta kasvattajalta. Kyselylomake ei tavoittanut kasvattajia merkittävästi. Tutkielmassa tuli esille, että 75 % koiranomistajista oli saanut ruokintaa koskevat ohjeet kasvattajilta. He ovat avainasemassa kasvavan koiran ruokintaohjeiden jakamisessa. Tämän ovat havainneet myös useat koiranmuonan markkinoijat.

Kuva 5. Koirien ruokintaa koskevat tiedonkulkureitit

Kirjallisuus

• H E Evans: Miller's Anatomy of the Dog, 1993
• Lähteenmäki, Nuutinen & Parkkinen: Ravintomme lisäaineet, 1996
• Pearson R C, Dhein C R & Gorham J R: Vaccines and principles of immunization, Veterinary Clinics of North America: Small Animal Practice- Vol. 16, No. 6, 1986
• Siivonen, Pulliainen, Lampio: Koiraeläimet, teoksessa Siivonen: Suomen nisäkkäät 2, 1972
• Kuosmanen T: Alumiini - uusi uhka ympäristölle ja terveydelle. Terveys, No.7, 1991

Häiriöt hormonitoiminnassa ovat yleisiä koirien keskuudessa. Uroskoirilla häiriöt ilmenevät siittiöiden laadun muutoksina ja/tai astumishaluttomuutena, aggressiivisuutena, yliseksuaalisena käytöksenä tai tulehduksina uro-genitaalialueella. Narttukoirilla häiriöt ilmenevät vaikeuksina astutuksissa ja kantavaksi tulemisessa, juoksuaikojen epäsäännöllisyytenä tai juoksuaikojen väli tihenee tai pitenee. Valeraskaudet, utareiden turpoamisen ja usein myös koiran ylenpalttisen lihomisen lisäksi aiheuttavat mielenmasennusta, apatiaa tai ilmenevät pentujen hoivaamisvietin liiallisena esiintymisenä, pesän tekemisenä yms. Omistajan harmiksi tällaisessa tilassa oleva koira ei ole juuri muusta toiminnasta kiinnostunut.

Usein hormonaalisen toiminnan häiriöt ilmenevät myös virtsatietulehduksina ja syömishäiriöinä. Karvanlaatu ja ihon kunto voi olla myös huono. Edellä mainitut oirehdinnat esiintyvät usein yhdessä. Kun eläintä tarkastellaan refleksologian eli koko kehon vyöhyketerapian kannalta, yllä kuvaillut oireet kuuluvatkin yhteen, saman elementin erilaisina ilmentyminä.

Koululääkintä hoitaa em. häiriöitä antamalla yleensä hormonivalmisteita ja/tai antibiootteja ja kortisonia. Ulkoa elimistöön tulevien hormonien tai muiden lääkeaineiden vaikutukset saattavat häiritä elimistön säätelymekanismeja pitkään jälkeenpäin.

Refleksologian menetelmin hoidettaessa elimistöön ei tuoda ulkopuolelta mitään ainetta tai lääkitystä. Koiraa käsitellään toimivana kokonaisuutena ja pyritään selvittämään refleksologisen tutkimuksen ja omistajan perusteellisen haastattelun pohjalta, mistä häiriötila johtuu. Tämän refleksologisen tutkimuksen aikana voidaan myös hoitaa hoitoa tarvitsevia alueita ja elintoimintoja.

Tapausselostuksena esitän kuvauksen refleksologisesta hoidosta narttukoiran hormonitoiminnan tasapainottamiseksi. Tämä cavaliernarttu voisi olla minkä tahansa rodun edustaja. Hoito tapahtuu aina yksilöllisesti, tarkkaan huomioiden, mistä ko. vaiva johtuu.

Cavaliernarttu Liisa oli todella kaunis ja näyttelyissä hyvin menestynyt. Liisasta oli useita pentuvarauksia. Ensimmäinen synnytys oli päätynyt keisarin leikkaukseen, ilmeisesti sen takia että pentuja oli vain yksi. Leikkauksen jälkeen se jäi kaksi kertaa tyhjäksi joko astutuksen tai keinosiemennyksen jälkeen. Astutuksessa uros ei jäänyt koskaan kiinni, ei ensimmäiselläkään kerralla. Eläinlääkäri suoritti sisätutkimuksen ja totesi Liisan olevan ahdas. Se ei kuitenkaan ollut eläinlääkärin mukaan este uroksen astua normaalisti ja Liisan synnyttää pennut normaalia kautta.

Verikoe ja mikroskooppitutkimus oikean astutusajankohdan määrittämiseksi olivat joka kerta osoittaneet ajankohdan olevan mitä otollisin. Pentuja vain ei tullut useista yrityksistä huolimatta.

Liisan omistaja otti minuun yhteyttä ja kertoi koiransa vaikeuksista saada jälkeläisiä. Hormonihoitoja ei tässä tapauksessa harkittukaan. Luonnonlääkintämenetelmien käyttäminen tuntui olevan kokeilemisen arvoinen asia.

Teimme hoitosuunnitelman Liisalle ottaen huomioon seuraavan juoksun alkamisajankohdan. Refleksologinen hoito tehtiin kolme kertaa, noin kuukauden välein. Viimeisen, kolmannen hoidon jälkeen reilun viikon kuluttua alkoi juoksu. Liisa matkusti lentokoneella astutettavaksi kuten aikaisemminkin. Pariutuminen tapahtui normaalisti joka toinen päivä, kolme kertaa yhteensä. Kahden kuukauden odotuksen jälkeen Liisa synnytti neljä pentua, joista yksi kuoli vuorokauden ikäisenä. Toiset kolme pentua kehittyivät ja kasvoivat normaalisti. Emokoiran vointi oli hyvä heti synnytyksen jälkeen ja imetysaika meni ilman ongelmia.

Liisa – emo onnellisena pentujensa kanssa.

Kun ensimmäisistä hoidoista oli kulunut yli kolme vuotta, Liisa oli normaalisti astutettu kahdesta eri juoksusta ja se oli penikoinut kaksi kertaa. Viimeinen pentue oli suurin, seitsemän pentua! Liisalle tehtiin yksi refleksologinen hoito juoksuaikojen puolivälissähormonitoiminnan tasapainottamiseksi joka kerta ennen seuraavaa suunniteltua pennutusta.

Liisan tapaus on yksi monista hedelmällisyyden ongelmatapauksista, joita on voitu luonnonlääkintämenetelmillä auttaa. Hoitomenetelmä on turvallinen ja tehokas tapa hoitaa myös muita elimistön häiriöitä asiantuntevan ja koulutetun hoitajan tekemänä. Aina silloin, kun on kysymys elimistön säätelymekanismien toiminnan häiriöistä, on myös tarkasteltava päivittäisen ravinnon isältämienlisäaineiden ja rokotuksista tulevien elimistölle vieraiden aineiden määrän vaikutuksia elimistössä. Helpoin tapa kotioloissa koiran vitaalisuuden, elinvoimaisuuden, kohottamiseksi ja ylläpitämiseksi on antaa sille päivittäin annos raakaa eläinkunnasta peräisin olevaa koiraeläimelle tyypillistä ruokaa. Tällä ravitsemuksellisella asialla voi vahvistaa koiran suoliston normaalia bakteerikantaa ja edesauttaa ravintoaineiden imeytymistä. Oikea ravinto on myös koiran terveyden paras hoitaja. Sen merkitystä ei mikään voi korvata.

Villakoira Lumikki oli erikoinen näky ensimmäistä kertaa tavatessamme. Sen vasemmasta suupielestä ryöppysi ulos syyliä. Ne olivat väriltään sinertäviä, pienten puolukoiden kokoisia viinirypäleterttumaisessa muodostelmassa. Syylistä huolimatta koira oli iloinen, erittäin kaunis ja miellyttävän luonteinen. Se oli menestynyt hyvin monissa näyttelyissä. Se oli voittanut rotunsa paras sijoituksia ja näyttelyn kauneimman titteleitä nuoresta iästään huolimatta. Mutta nyt syylät uhkasivat lopettaa sen näyttelyuran!

Lumikin suusta pursuaa syyliä.

Lumikin omistaja oli etsinyt apua eläinlääkäriltä ja koiransa kasvattajalta saadakseen syylät pois koiran suusta. Neuvoksi hän oli saanut nyppiä syylät pois. Se oli kuitenkin tuntunut omistajan mielestä koiralle liian kivuliaalta ja kovaotteiselta toiminnalta. Niinpä Lumikki saapui syyläongelmansa kanssa vastaanotolle heinäkuun 11. päivä. Omistajan toiveena oli, että syylät lähtisivät pois ennen koiranäyttelyä, joka olisi reilun viikon päässä! ” Viinirypäleterttu” koiran suupielessä ei nostaisi kauneuspistemääriä näyttelyssä.

Kun omistajalta tiedustelin Lumikin aikaisemmista sairauksista ja tapahtumista, lääkityksistä ja rokotuksista, kävi ilmi että syylät olivat kasvaneet noin kuukausi rokotuksen jälkeen. Ne olivat tulleet melko nopeasti kesäkuun alussa ja rokotuksen Lumikki oli saanut toukokuun alussa. Eläinlääkärissä Lumikki oli sitten käynyt syylien vuoksi kesäkuun lopussa.

Lumikki oli nyt puolitoistavuotias ja se oli sairastanut useita korva- ja silmätulehduksia. Tällä hetkellä sitä ei vaivannut mikään muu kuin syylät. Nekään eivät näyttäneet vaivaavan Lumikkia, enemmänkin sen emäntää. Mutta ihan varmasti ne olivat esteettinen haitta näyttelyä ajatellen.

Rokotusvaurio aineita löytyy useita homeopaattisista oireluetteloista. Frederik Schroyensin repertorium, Synthesis antaa 31 eri ainetta rokotuksen jälkeen kehittyvän vaivan hoitoon. Suurimpia aineita sen mukaan ovat Silicea, Sulphur ja Thuja. Kun lisäksi tässä Lumikin tapauksessa ottaa repertoriumista oirehtivan alueen : suu(Mouth), kudosmuutoksen : syylät (Ranula), laadun : kuultavat (gelatinous) ja värin (bluish -red), löytyy yksi homeopaattinen aine vahvaksi. Se on Thuja.

Lumikki sai Thuja D 30 rakeen 12. ja 19.7. Kolmas annos oli tarkoitus antaa vielä 26.7. Kun näyttelypäivä koitti 21.7, olivat Lumikin suupielet puhtaat! Ja näyttelymenestys oli loistava. Se voitti rodun parhaan tittelin ja sijoittui vielä hyvin jatkokilpailussa. Thuja oli tehnyt tehtävänsä, poistanut syylät suupielistä.

Rokotusvaurio-ongelmat eivät kuitenkaan poistu niin kauan kuin rokotuksia annetaan. Jokaisen rokotuksen jälkeen on mahdollisuus kehittyä hyvin moninaisia vaivoja. Näin on myös jatkossa Lumikin kohdalla. Vaikka sen syylät lähtivät pois, seuraavan rokotuskerran jälkeen voi seurata sellaisia ongelmia , jotka eivät välttämättä ole yhtä hyvin näkyvissä kuin nämä syylät. Vaiva menee syvemmälle ja ongelma on yhä vaikeammin hoidettavissa.

Tutkimusten mukaan fyysisiä ja psyykkisiä vaivoja voi kehittyä eläimille rokotusten jälkeen. Liikkumisvaikeuksia, vapinaa, tärinää, kouristuksia, tiedottomuutta, pidätyskyvyn heikkenemistä, pelkotiloja ja jopa kuoleman tapauksia on raportoitu koirien rokottamisen jälkeen. Pitemmällä ajanjaksolla kudosten liikakasvu (kasvaimet, syöpä) ja perianaalifistellien kehittyminen voivat olla seurausta rokotuksesta. Enemmän asiasta voi saada tietoa nettiosoitteesta:members.tripod.com/~perianal-fistulas/Vaccines.html

Rokotteessa oleva taudin aiheuttaja, vieras valkuainen, raskasmetalli tai pistoskohtaan syntyvä kudosvaurio tai nämä kaikki yhdessä voivat aiheuttaa rokotteen saajalle ongelmia. Esimerkiksi raivotautirokotuksen jälkeen alkaneet pelkotilat, hoituvat pois yleensä homeopaattisella raivotauti nosodilla. Tätä homeopaattista ainetta tarvitsevan koiran käytös muuttuu muutaman viikon kuluessa rokotteen antamisen jälkeen. Se ei uskalla liikkua kiiltävillä pinnoilla tai portaikoissa tai pelkästään liikkuminen eteenpäin voi tuottaa vaikeuksia. Jalat vain leviävät alta pois tai koira horjahtelee. Se saattaa myös kuolata ja täristä. Näin oireileva koira voidaan helposti diagnosoida kaatumatautiseksi. Jos oireet johtuvat rokotteesta, koiran vaivat helpottuvat ja tilanne korjaantuu muutamassa päivässä nosodin antamisen jälkeen. Pelkästään Thuja ei yleensä riitä vaivan poistamiseen, jos kyseessä on käyttäytymiseen liittyvä ongelma. Homeopaattisen hoitoaineen valinta vaivan hoitamiseksi tapahtuu yksilöllisesti oireiden ja hoidettavan olemuksen mukaan.

Paikalliset pistosten aiheuttamat vauriot ovat yksi ongelmia aiheuttava asia. Rokotuksethan pistetään yleensä niskaan. Näin ne voivat aiheuttaa esim. kenokaulan kehittymisen: eläin kääntää päätään jommallekummalle puolen kehoa. Tällainen tila saattaa kehittyä esim. silloin kun neula osuu lihaksen jänteeseen tai kiinnittymiskohtaan. On myös mahdollista että rokotteessa oleva adjuvantti, tehosteaine, joka on usein alumiinijohdannainen, aiheuttaa paikallisen kudostulehduksen ja jopa steriilin abskessin, ajoksen muodostumisen pistoskohtaan.

Terveyden tilan yleinen heikkeneminen ja varsinkin pentukoirilla ruokahaluttomuus voi olla seurausta rokottamisesta. Pitkään jatkunut ruokahaluttomuus hidastaa kasvua, normaalia kehittymistä ja altistaa sairauksille.

Luontaishoitojen käyttö eläinten terveyden ja sairauksien hoidossa on yleistynyt muutamien vuosien aikana myös Suomessa. Ihmisten hoitamisessa nämä menetelmät ovat olleet jo pitempään käytössä. Vaihtoehtoishoitoja oman terveytensä hoidossa käyttämään tottuneet ihmiset haluavat hoitaa myös eläimensä pehmein hoitomenetelmin. Usein koira tai kissa voi olla ensimmäinen perheenjäsen, joka hoidetaan luonnonlääkinnällä ja saatuaan siitä positiivisia kokemuksia hakeutuu myös eläimen omistaja itse käyttämään kyseisiä hoitoja.

Luontaisterapioita, vaihtoehtoishoitoja on useita erilaisia. Vyöhyketerapia eli refleksologia on yksi vanhimmista. Muita luonnon-lääkintämenetelmiä on mm. hieronta, akupunktuuri, yrttilääkintä, eteeriset öljyt ja ravinnon kautta tuleva kehon lääkitseminen. Pitkät hoitoperinteet on myös homeopatialla. Näitä edellä mainittuja hoitoja yhdistelemällä löytyy yleensä jokaiselle sopivaa yksilöllistä ja kokonaisvaltaista hoitoa.

Luontaishoitoja voi käyttää kehon toiminnallisten häiriöiden hoidossa. Hoitoon hakeutuvien eläinten vaivat vaihtelevat fyysisistä oireista käytöshäiriöihin. Kehon vaivoista yleisimpiä ovat toistuvat, pitkittyneet tulehdukset, ripulit, oksentelut, ihottumat, ontumiset, valeraskaudet, hormonaaliset häiriöt. Käytösongelmat ovat erityisesti lisääntyneet viimeisten vuosien aikana ja ilmenemismuotoja on monenlaisia. Niiden taustalta voi löytyä tunnetason trauma esim. voimakas säikähdys, vaikeaksi koettu erotilanne tai lisäaineilla kuormitettu elimistö. Näiden ongelmien hoitamisessa saa oivan avun homeopaattisista aineista ja refleksologiasta.

Fyysisiä tai psyykkisiä vaivoja hoidettaessa on aina tärkeää löytää häiriön syy, sillä vain oiretta hoitamalla lopullista paranemista vaivasta ei voi tapahtua. Tämä hoidollinen tarkastelutapa onkin ehkä olennaisin ero koululääkinnän ja luontaishoitojen välillä.

Eläinten hieronnasta on viime aikoina näkynyt artikkeleita. Se on varmasti yksi luonnollisimmista tavoista hoitaa elävää olentoa, onpa sitten kyseessä ihminen tai eläin. Varsinkin koirien kohdalla hieronnan tärkeys ilmenee jo elämän alkutaipaleella, jolloin emon fyysinen kosketus, nuoleminen, "hieronta" on elinehto vastasyntyneelle koiranpennulle ensimmäisten elinviikkojen aikana. Eläintä hierottaessa käsitellään myös refleksologisia alueita ja se on ihan hyvä. Mutta silloin, kun lähdetään sanan varsinaisessa merkityksessä hoitamaan refleksologisin menetelmin jotain vaivaa tai häiriötilannetta elimistössä, nousevat kehon eri alueet tarkemman tarkastelun ja käsittelyn alaiseksi, jopa ihan pistekohtaisesti. Näitä alueita voi käsitellä sormin painamalla, hieromalla, käyttämällä hoitopuikkoa tai antamalla sähköstimulaatiota asianmukaisella sähköisellä hoitolaitteella.

Milloin ja mitä voi luontaislääkinnän menetelmillä hoitaa? Hoitaa voi melkein mitä tahansa elimistön häiriötiloja ja ennen kaikkea luonnonlääkintää voi käyttää ennaltaehkäisevänä terveyden hoitona. Ehkä olisikin parempi kysyä, mitä ei edellä mainitulla hoitomenetelmällä hoideta. Se olisi helpompi nimetä. Nimittäin silloin, kun on kyseessä nopeasti etenevä henkeä uhkaava bakteeritulehdus, on aina syytä kääntyä lääkärin puoleen, jolloin välitön vaaratilanne yleensä on mahdollista esim. antibiooteilla saada hallintaan.

Luontaislääkinnän hoitomenetelmät eivät poista lääketieteellisten tutkimusten ja hoitojen tarvetta, mutta varmasti vähentävät niiden määrää myös eläinten hoitamisessa. Varsinaisten lääkkeiden käyttämisen tarve yleensä vähenee luontaislääkinnän menetelmillä hoidettaessa. Elintoimintojen ja energian elpyminen luonnonlääkinnän avulla vaikuttaa eläimen hyvinvointia lisäävästi, mikä näkyy sitten sen päivittäisessä voinnissa.

Eläinten Luontaislääkintäkoulu Weter ELK:ssa on mahdollisuus kouluttautua eläinten luontaishoitoon. Weterin ammattiin johtavan Eläinten luontaishoitajakoulutuksen pituus on n. 2,5 vuotta. Tänä aikana opiskelija saa tietoa luontaislääkinnän menetelmistä eläinten terveyden hoidossa, monenlaisten vaivojen hoidossa ja sairauksien ennaltaehkäisyssä.

Marjut Nieminen, dipl.refleksologi / koirahieroja

Refleksologinen hoito eli koko kehon vyöhyketerapia perustuu sellaiseen käsitteeseen, että kaikilla kehon elimillä, elintoiminnoilla ja myös psyykkisillä toiminnoilla on heijastealue eli vyöhyke iholla, lihaksessa tai luukalvolla. Vyöhykkeet sijaitsevat kehossa luuston mukaan. Tämä hoitomenetelmä on vanha kansanlääkintätapa, ja sitä voi käyttää ihmisten ja eläinten erilaisten toiminnallisten vaivojen hoitamisessa ja hyvän terveydentilan tukemisessa.

Refleksologinen hoito tehdään koiralle ensimmäisellä kerralla käsin, sormin hieromalla, stimuloimalla määrättyjä kehon alueita, vaivan mukaan. Kun koira on tottunut käsittelyyn, sitä voi hoitaa myös sähköisellä hoitolaitteella, jolloin annetaan pistekohtaista hoitoa vyöhykealueisiin.

Hoidon aikana huoneessa on yleensä vain koira, omistaja ja hoitaja. Koira makaa tai seisoo hoitopöydällä tai lattialla. Hoitotilanteen pitäisi olla rauhallinen, ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Suurin osa koirista, jotka tulevat hoitoon ovat läpikäyneet eläinlääkärin tutkimukset ja hoidot. Myös niiden koirien kohdalla, jotka tulevat suoraan vastaanotolle, on aina harkittava, onko eläinlääkärillä käynti tarpeellinen. Mutta usein on tilanne sellainen, että perinteisen koululääkinnän keinot on jo kokeiltu, ja viimeisenä "oljenkortena" halutaan kokeilla vaihtoehtoista hoitomenetelmää avuntuojana tai tukihoitona koiran elämänlaadun parantamiseksi.

Hoitoon hakeutuneiden koirien ongelmat

Hoidettavat eläimet ovat olleet pääasiassa koiria ja kissoja. Hoitokertoja eläintä kohden on ollut yleensä kolme ja noin neljännes hoidettavista on tarvinnut hoitoa säännöllisesti, määräajoin esim. neljä kertaa vuodessa. Hoitaessani käytän refleksologiaa vaivoja analysoidessani ja hoitaessani, mutta lisäksi myös homeopaattisia aineita, yrttejä ja ravitsemusneuvontaa. Näitä em. hoitoja on hyvä käyttää terveydentilan tukemisessa, koska terveyden vahvistaminen antaa mahdollisuuden myös parantua sairaudesta.

Puolet hoitoonhakeutuneista koirista yli neljän vuoden seuranta-aikana on kärsinyt tuki-ja liikuntaelinten vaivoista. Seuraavaksi suurin ryhmä on koirat, jotka oksentelevat ja ripuloivat tämän tästä tai vaiva voi olla jokapäiväistä. Käytöshäiriöistä arkuus, aggressiivisuus ja eroahdistus (koira ei siedä yksin jäämistä tai olemista erillään emännästä/isännästä) ovat seuraavaksi yleisin hoitoon hakeutumisen syy. Hormonitoiminnan häiriöt - valeraskaudet, juoksuaikoihin liittyvät ongelmat tai koira ei saa jälkeläisiä - ovat myös hoitoonhakeutumisen syynä. Rakon ja suolen toimintaan liittyvät vaivat ovat olleet joidenkin hoidettavien ongelmana. Lisäksi muutamat koiranomistajat ovat halunneet etsiä apua vaihtoehtoisista tai täydentävistä hoidoista koiran pitkäaikaisen sairauden tukihoitoon.

Kuva 1. Hoitoon tulon syy ja vaivan yleisyys refleksologista hoitoa saaneiden 181 koiran joukossa

Kuvassa 1 on esitetty neljän vuoden ajalta 181 koiran hoitoontulosyitä ja vaivojen yleisyyttä. Hoitokertoja on yksi koira tarvinnut keskimäärin kahdesta kolmeen. Olen ottanut tilastoon mukaan vain ne tapaukset, joiden selkeä hoitoontulosyy ilmenee oireluettelossa. Monien hoitamieni koirien kohdalla oli useiden vaivojen kirjo, josta oli hankala määrittää vain yksi hoitoontulosyy. Katsoinkin parhaaksi jättää ne tapaukset tilaston ulkopuolelle. Lisäksi jätin tilastoni ulkopuolelle ne koirat, joiden hoitamisessa olen merkittävästi käyttänyt esimerkiksi homeopaattisia aineita. Tällaisia ovat erilaisia ihottumia sairastavat koirat, joiden kokonaisosuus hoitotyöstäni on yksi suurimmista. Niidenkin hoitamisessa refleksologialla on suuri merkitys elimistön tilanteen kartoittamisessa ja elintoimintojen tasapainottamisessa.

Refleksologisen hoidon tuloksia

Kuva 2. Hoitotulos refleksologisen hoidon jälkeen vaivojen ja sairauksien yleisyys järjestyksessä

Ontuminen on suurin yksittäinen (39%) hoitoontulon syy. Tämä on varsin tavallinen vaiva kilpailevilla ja fyysistä työtä tekevillä koirilla, mutta myös kasvuikäisillä koirilla. Jäykkyys ja liikkumisvaikeus, esimerkiksi kohdunpoiston, kastraation ja nivelleikkausten jälkeen on varsin yleistä. Tällaisissa tapauksissa koirat hyötyvät refleksologisesta hoidosta. Refleksologista hoitoa voi antaa myös ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa. Monet koirat saavatkin työkausinaan 1-3 hoitoa, jotta tuki- ja liikuntaelimistö pysyisi hyvässä kunnossa. Hoito ei vaikuttanut ontumiseen 5% tapauksista. Silloin oli useimmiten kyseessä nivelsiteen katkeaminen tai nivelen sisäisten siteiden repeäminen, jotka vaativat kirurgista hoitoa.

Oksentelu ja ripulointi rauhoittuu yleensä jo ensimmäisen hoitokäynnin jälkeen. Ruoansulatuskanavan oireita poteville annan aina myös ravitsemusneuvontaa, koska ongelmat johtuvat useimmiten vääränlaisesta ravinnosta. Jos virhettä ravitsemuksessa ei korjata, ei vaivakaan hellitä! Pelkästään ravitsemuksen virheiden korjaaminen poistaa usein vaivat kokonaan.

Arkuus, epävarma käytös on seuraavaksi yleisin hoitoontulon syy. Arkuus voi ilmetä, joko jatkuvana tai tiettyihin tilanteisiin liittyvänä. Hoidon tuloksellisuus riippuukin usein siitä kumpaan kategoriaan arkuus kuuluu. Helpompia hoidettavia ovat ne, joiden käytöshäiriö liittyy johonkin tilanteeseen tai on alkanut jonkin tapahtuman jälkeen. Usein arkuus tulee perimästä, sukupolvien vaivana, jolloin voi käydä niin, ettei siitä käyttäytymismuodosta pääse koskaan irti (6% hoitoa saaneista), mutta se pysyy hallinnassa refleksologian avulla. Näin koira on yhteiskuntakelpoinen eikä siitä ole vaaraa ympäristölle, sillä aivan niinkuin aggressiivinenkin koira, voi myös arka koira purra, varsinkin pelästyessään.

Valeraskaudet ovat viidenneksi yleisin hoitoontulon syy. Hormonitoiminnan häiriöt ovat yleistyneet viimeisten vuosien aikana. Refleksologisella hoidolla suurin osa (77%) pääsi eroon valeraskauden oireista. Omistajan kannalta valeraskautta poteva koira on harmillinen varsinkin, jos sen kanssa pitäisi osallistua kokeisiin, näyttelyihin tai metsästää, koska narttu ei ole silloin kiinnostunut juuri mistään. Myös pelkästään utareissa oleva maito saattaa aiheuttaa ongelmia.

Hedelmättömyys, narttu ei tule kantavaksi, on kuudenneksi yleisin hoidettavien vaivoista. Tämän ongelman hoitamisessa refleksologia on tuottanut hyviä tuloksia. Hoidetuista 78% on tullut kantavaksi yhden hoidon tai 2-3 hoitokerran jälkeen. Hoidot aloitetaan yleensä noin kolme kuukautta ennen oletettua juoksuaikaa ja tehdään 3-4 viikon välein. Koska koiralla on juoksuaika noin kaksi kertaa vuodessa, se vaikeuttaa toisinaan hoitovaikutusten seurantaa. Esimerkkinä tulee mieleeni tapaus Ruotsissa olevasta suomen ajokoirasta, joka oli kolmesta astutuskerrasta joka kerta jäänyt tyhjäksi ja sen juoksu oli tullut epämääräiseksi. Näin oli käynyt sen jälkeen, kun sen ensimmäiset pennut olivat syntyneet keisarinleikkauksella ja vatsanpeitteet oli ommeltu kiinni teräsklipseillä. Ne tuntuivat nahkan läpi. Sen lisäksi koiralle oli sattunut metsästysretkellä tapaturma, jolloin sen jalkapohjan läpi oli mennyt noin 15 cm pitkä piikkimäinen puunoksa. Puupiikin ulostulokohta oli kintereessä ja sen oli eläinlääkäri joutunut poistamaan. Tämä puun oksa oli ruhjonut kohdun vyöhykkeet vasemmasta jalasta. Ja myös kohtu ja alavatsa oli konkreettisesti ruhjottu keisarinleikkauksessa. Hoidin erityisesti koiran kohdun, alavatsan ja selän vyöhykkeet, aukaisin energiaradan, joka kulkee koiran kylkiviivassa. Nartun heikko juoksu alkoi pian hoidon jälkeen, mutta astuttaminen ei onnistunut. Seuraavasta juoksusta, joka oli normaali ja alkoi 8 kuukauden kuluttua edellisestä, astutus onnistui ja narttu teki 10 pentua.

Käyttäytymisen ongelmista aggressiivisuus toisia koiria tai ihmisiä kohtaan on seuraavaksi yleisin hoitoon tulemisen syistä. Yllättävää on tarkastella arkuuden ja aggressiivisuuden hoitotuloksen suhdetta: aggressiivisuuden takia hoitoon tulleista koirista 55%:lla oire hävisi kokonaan, kun taas vastaava luku aroilla koirilla oli vain 25%. Niillä koirilla taas, joiden käytös ei muuttunut lainkaan hoidon aikana tilanne on päinvastainen. Aroissa koirissa oli 6% ja aggressiivisissa 12%, joiden vointiin ei hoidolla voitu vaikuttaa. Yksi syy aggressiivisten koirien hyvään hoitotulokseen (aggressiivinen käytös loppui 55 %:lla) voi olla se, että koirat oirehtivat kipua aggressiivisena käyttäytymisenä. Kun kipu hoidon vaikutuksesta helpottaa, aggressiivinen käytös häviää. Toisaalta taas 12 % aggressiivisista koirista ei hoitovastetta saatu ja aroilla koirilla 6% hoidetuista. Arkojen koirien käytökseen vaikuttavat ulkoiset tekijät enemmän kuin aggressiivisten koirien käytökseen. Tämä näkyy myös siinä, että arat koirat tarvitsivat hoitokertoja enemmän pysyäkseen tasapainossa.

Eläinlääkärin diagnosoimia epilepsiaa sairastavia koiria on ollut hoidossani kuusi. Näistä koirista kahdella oli epilepsialääkitys ja ne saivat voimakkaita kohtauksia. Hoidon vaikutuksesta kohtaukset helpottuivat, mutta eivät kokonaan hävinneet. Loput neljä koiraa eivät olleet saaneet epilepsialääkitystä ja niiden kohtaukset vaihtelivat poissaolo- tai tuijotuskohtauksista kouristuksiin, jolloin virtsaa ja ulostetta pääsi ja ne myös silloin kuolasivat runsaasti. Näillä lääkitsemättömillä koirilla oireet jäivät pois.

Lähinnä kilpailevien koirien ongelmana on ollut hoitoontullessa huono keskittymiskyky tehtävien suorittamisessa. Näistä koirista keskittymiskyky parani pysyvästi 60%:lla koirilla ja 40% tarvitsi uusintahoitoja hyvän keskittymiskyvyn ylläpitämiseksi.

Pelkästään huonon virtsan tai ulosteen pidätyskyvyn vuoksi hoitoon tulleita on ollut vain muutama. Refleksologinen hoito on auttanut pääsemään eroon vaivasta 67%:lla näistä koirista.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitamisessa thyroxin-lääkityksestä pääsi eroon 50% koirista, vaikka lääkitys oli jatkunut jo vuoden. Thyroxin annokset pienenivät niilläkin, jotka eivät voineet luopua lääkityksestä. Kyse oli silloin jo vanhasta koirasta. Esimerkkitapauksena voin kertoa hoitooni tulleesta vanhasta leonberg uroksesta, jonka käyttämä thyroxin annos oli 16 tablettia päivässä. Omistajan hoitotavoitteena oli selviytyä kuukausi yhdellä sadan tabletin pakkauksella. Hoitotulos oli vieläkin parempi, sillä koiralle riitti jatkossa 2 tablettia päivässä.

Nämä koirien refleksologisen hoidon tulokset esitin Refleksologien kansainvälisessä konferenssissa Tampereella syyskuussa -98. Konferenssiin osallistui lähes 250 terapeuttia, 23 eri maasta.-Eläinten vyöhykehoito on luontaishoitojen erikoisalana uusi ja sitä kohtaan kiinnostus on suuri niin terapeuttien kuin hoitoa tarvitsevien keskuudessa.

Homeopatia on lääkintämenetelmä, jota voidaan käyttää ihmisten ja eläinten hoidossa. Saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann ( 1755-1843 ) oli ensimmäinen, joka loi jo Hippokrateen ajalta tunnetun samanlaisuuden lain pohjalta järjestelmällisen, kokemus-peräisen ja käytännöllisen parannusmenetelmän. Tässä parannusmenetelmässä käytetään suun kautta nautittavia aineita, jotka on valmistettu kasvi-, eläin- tai kivikunnasta. Aineet on laimennettu niin pieniin pitoisuuksiin että niitä käytettäessä ei ole myrkytysvaaraa.

Homeopatia on levinnyt lähes kaikkialle maailmaan. Se on erityisen suosittu Intiassa. Sitä harjoitetaan laajasti myös Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Englannissa, Ranskassa, Saksassa, Italiassa, Kreikassa, Meksikossa, Brasiliassa, Argentiinassa ja Etelä-Afrikassa.

Suomessa homeopatiaa on voitu käyttää ihmisten ja eläinten hoidossa ilman rajoituksia 1.3.2001 lähtien. Muistettava on kuitenkin että jos esim. hevonen saa homeopaattista hoitoa, käytetyt hoitoaineet pitää merkitä hevosen asiapapereihin, hevospassiin. Hevonen ei saa osallistua kilpailuihin 4 päivän sisällä saadusta hoidosta. Missään testissä ei kuitenkaan voida määritellä homeopaattista ainetta eikä aineen määrää, koska homeopaattisissa valmisteissa on aineen energeettinen ominaisuus vaikuttavana asiana eikä aineellinen aine. Hyötyeläinten esim. lehmien hoitoaineet merkitään hoitokortteihin.

Homeopatian perusajatus ja toimintatapa

• Samankaltaisuuden laki (homeo ~ samankaltainen, pathos ~ tauti), joka tarkoittaa sitä että jokin aine joka aiheuttaa terveessä ihmisessä määrätynlaisia oireita, se samainen aine laimennettuna homeopaattisen lääkeainekirjan mukaan, parantaa kyseisin oirein sairastavan.
• Elimistön energinen olemus on homeopaattisen aineen ja laimennosasteen valinnan kannalta olennainen asia. Energeettisesti voimakkain alue on jokaisen eläväisen mielessä ja sen vaikutukset elinvoimaan, sairastavuuteen ja vaikeuksien sietokykyyn on aina yksilökohtainen. Mitä laimeampi homeopaattinen aine, sitä voimakkaampi se on ja sitä syvemmälle se vaikuttaa mieleen ja tunne-elämään, yksilön tasapainoon.
• Potensoitu lääkeaine tarkoittaa että homeopaattiset aineet on laimennettu niin pieniin pitoisuuksiin, että niissä ei ole myrkyttymisvaaraa. Periaatteessa laimennoksista jotka ovat D tai C 30, ei löydy enää molekyyliäkään vaikuttavaa ainetta, ainoastaan ko. aineen energia. Kuitenkin suositellaan että jos lääkittävän yksilön tiedetään olevan herkkä jollekin aineelliselle aineelle esim. siitepölylle, hyönteisten pistoille tms. tai jos yksilö on ylipäätänsäkin herkästi reagoiva, on homeopaattisen aineen syytä olla mahdollisimman aineeton eli ei alle D tai C 12 laimennosasteen.
• Homeopaattiset lääkekokeet tehdään aina ihmisillä, ei eläimillä. Niistä saadut tiedot kirjataan ja kerätään homeopaattiseen lääkeainekirjaan, jota sanotaan Materia Medicaksi. Tätä tietoa käytetään soveltaen hyväksi eläinten homeopaattisessa hoidossa.
• Yhden lääkkeen periaate käytännössä tarkoittaa sitä että käytetään vain yhtä homeopaattista ainetta kerrallaan. Tämä on ns. klassista homeopatiaa. Homeopaattisia aineita voi käyttää määrätyssä järjestyksessä sitten useampiakin, jos on tarvetta. Kliinisessä homeopatiassa käytetään joskus myös aineyhdistelmiä, varsinkin silloin jos on kyse ensiapuluonteisesta monivammahoidettavasta.
• Annosten minimointi on yksi asia mikä tekee homeopatian halvaksi hoitomenetelmäksi. Homeopaattisia aineita ei käytetä purkkikaupalla, vaan 2 –5 annosta on yleisesti käytetty lääkitsemistapa. Nämä muutamat annokset saavat aikaan toivotun reaktion hoidettavassa , jos se ylipäätään ko. aineella on mahdollista saada.
• "Heringin paranemislaki" – nimi on homeopatiassa otettu käyttöön osoittamaan miten sairastuminen tapahtuu ja miten oikea paranemisprosessi etenee. Sairauden aiheuttaja ja sairastumistapa on erilainen akuutissa ja kroonistuneessa sairaudessa. Paranemisprosessi alkaa tärkeistä elimistä vähemmän tärkeisiin, päästä jalkoihin ja kehon sisältä ulospäin. Toisin sanoen oikein tapahtuvassa paranemisprosessissa mielenvireys ja oma-aloitteellisuus ensimmäisinä elpyvät ja luusto, lihakset ja iho viimeisimpänä.

Miksi käyttää homeopatiaa?

Homeopaattisilla aineilla ei ole myrkyllisiä sivuvaikutuksia kuten lääkeaineilla. Niiden käyttäminen ei tukahduteta oireita vaan hoitaa taudin tai vaivan syytä. Hoitoaineen valinta ei välttämättä riipu diagnoosista vaan yksilön oireista. Toki eläinlääkärin tekemä diagnoosikin on hyvä apu hoidon suuntaamisessa myös homeopatian menetelmällä.

Yksilöllisyys on kuitenkin aina hoidon perusajatus. Vaikka hoidetaan jonkin vaivan vuoksi eläintä, aina otetaan huomioon kokonaisuus ja pyritään saamaan selville miksi juuri tämä eläin on sairastunut. Niinpä eläimen omistajaa joudutaankin haastattelemaan ja esittämään kysymyksiä jotka saattavat aluksi hämmästyttää. Eläimen luonne, elintavat ja elinympäristö ovat tarkastelun kohteena.

Homeopatiassa ei tehdä eläinkokeita. Lääkeainekokeet tehdään ihmisillä ja ne eivät aiheuta elimistön myrkyttymistä. Koska homeopaattiset aineet ovat myrkyttömiä, ne eivät aiheuta myöskään ympäristön saastumista. Tämä seikka on tärkeä, koska maapallon saastuminen on meidän jokaisen vastuulla. Hyötyeläinten homeopaattinen hoito ei aiheuta teurasvaroaikoja, kuten lääkitsemiseen yleensä aina liittyy. Jos lehmiä hoidetaan homeopatialla, emme myöskään me, saa ylimääräisiä lääkeaineita ruokamme mukana esim. lihassa ja maidossa.

Homeopatia on halpa hoitotapa. Homeopaattisia aineita ei käytetä purkeittain eikä monien viikkojen kuureina vaan 3-5 annoksen sarjoina. Tabletteja tai rakeita annetaan kerallaan 2-10, riippuen eläimen koosta. Homeopaattisten aineiden käyttöön pitäisikin jokaisen eläimen omistajan perehtyä niin että voisi hoitaa ainakin ensiapuluontoiset asiat itse heti. Mahdollisimman nopeasti saatu ensiapu estää vaurion tai sairauden etenemisen tehokkaasti ja eläimen pahemman sairastumisen. Vasta sitten kun jos hoito ei jostain syystä tuota tulosta, tai on kyse pitkittyneen vaivan hoidosta, pitäisi olla mahdollisuus kääntyä asiantuntijan eläinhomeopaatin / eläinlääkärin puoleen. Homeopaattisen ensiavun antaminen ei ole este eikä ristiriidassa eläinlääkintätyön kanssa vaan päinvastoin.

Homeopatiaa voidaan käyttää myös sairauksien ennaltaehkäisyssä. Jos on tiedossa esim. jonkin taudin tartuntavaaran lisääntyminen, epidemia, voidaan määrätyillä homeopaattisilla valmisteilla herättää elimistön puolustusjärjestelmä hälytystilaan ja taudin torjuntaan. Myös lehmien utaretulehdusten ennaltaehkäisemisessä ja tietysti utaretulehdusten voidaan käyttää homeopatiaa.

Homeopaattisen aineen määrittämisessä eläimelle käytetään apuna eläimen omistajan haastattelua ja eläimen tarkastelua. Koko kehon refleksologinen järjestelmä antaa tarkkaa tietoa eläimen vaivojen syistä.